• EU-asiat
• Ajankohtaista
• Valmistelu »
• EU-komiteat
• Työryhmät
• Tukholman ohjelma
• Sektorikohtainen yhteistyö »
• Yhteistyö poliisiasioissa
• Yhteistyö rajavalvonta-asioissa
• Yhteistyö maahanmuuttoasioissa
• Yhteistyö pelastusasioissa
• Rahastot »
• Pakolaisrahasto »
• Rahaston painopisteet
• Avoin hankehaku
• Hankkeiden hallinnointi
• Rahoitetut hankkeet
• Ohjelmakausien arviointi
• Hankkeiden tuloksia
• Kotouttamisrahasto »
• Rahaston painopisteet
• Hankkeiden hallinnointi
• Rahoitetut hankkeet
• Hankkeiden tuloksia
• Ulkorajarahasto »
• Hankkeiden hallinnointi
• Rahoitetut hankkeet
• Hankkeiden tuloksia
• Paluurahasto »
• Rahaston painopisteet
• Hankkeiden hallinnointi
• Rahoitetut hankkeet »
• Vuosiohjelma 2011
• Vuosiohjelma 2010
• Vuosiohjelma 2008
• Vuosiohjelma 2009
• Hankkeiden tuloksia
• Koulutustilaisuudet
• Usein kysytyt kysymykset - FAQ
• Yhteystiedot

Tukholman ohjelma

Tukholman ohjelma

Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa uuden oikeus- ja sisäasioiden monivuotisen ohjelman vuosille 2010–2014 (Tukholman ohjelma). Ohjelma on jatkoa Tampereen ja Haagin ohjelmille.

Tukholman ohjelma keskeisenä päämääränä on varmistaa kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen ja vahvistaa kansalaisten turvallisuutta. Ohjelma koostuu seitsemästä luvusta: johdanto, kansalaisen oikeudet, oikeusasiat, kansalaisten suojelu, raja-asiat, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat sekä oikeus- ja sisäasioiden ulkosuhteet.

Perusoikeuksien osalta Eurooppa-neuvosto kehottaa Tukholman ohjelmassa komissiota antamaan välittömästi ehdotuksen EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Ohjelmassa korostetaan myös tarvetta varmistaa lainsäädäntöaloitteiden yhdenmukaisuus perusoikeuksien kanssa.

Poliisiyhteistyö
Polisiyhteistyön osalta ohjelmassa korostetaan entistä tehokkaampaa tietojenvaihtoa lainvalvontaviranomaisten kesken, operatiivisen yhteistyön kehittämistä ja rikosten ennalta estämistä.

Uutta on ehdotus EU:n sisäisen turvallisuuden strategian laatimisesta. Strategiassa tulisi mm. selkeästi määritellä jäsenvaltioiden tehtävät ja EU:n tehtävät, lähestymistavan tulisi olla horisontaalinen ja eri sektoreiden rajat ylittävä, jotta pystyttäisiin hoitamaan vaikeita kriisitilanteita tai luonnon tai ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia. Myös alueellisesta yhteistyöstä saatuja kokemuksia tulisi käyttää höydyksi. EU.n puheenjohtajamaa Espanja on jo aloittanut strategian valmistelun.

Ehkä kiistanalaisin ohjelman ehdotus koskee ihmiskauppakoordinaattorin toimen perustamista EU:hun, mikä on Ruotsille hyvin tärkeä asia. Useat jäsenvaltiot vastustavat koordinaattorin tehtävän perustamista, koska katsovat, ettei sille ole esitetty erityistä tarvetta. Suomi puolestaan kannattaa ehdotusta.

Pelastuspalvelu
Pelastuspalvelun osalta tavoitteena on EU:n tehokas toiminta suuronnettomuuksien hallinnassa. EU:n kapasiteettia ennalta ehkäistä, valmistautua ja vastata onnettomuuksiin pyritään vahvistamaan ottaen kuitenkin huomioon jäsenvaltioiden ensisijainen vastuu kansalaistensa suojelemisessa.

Pelastuspalvelumekanismia vahvistetaan ja kriittisten infrastruktuurien suojaamisesta annettun direktiivin täytäntöönpanoa tullaan analysoimaan tavoitteena selvittää, tulisiko siihen sisällyttää uusia sektoreita.

Rajavalvonta
Yhdennetyn rajavalvonnan kehittämisen osalta ohjelmassa vahvistetaan käytännössä se suunta, mistä komission vuoden 2008 alussa antamien kolmen tiedoksiannon käsittelyn yhteydessä on jo keskusteltu ja johon niitä koskevissa neuvoston päätelmissä on sitouduttu. Nämä kolme tiedoksiantoa käsittelevät rajaturvallisuusvirasto Frontexin arviointia ja tulevaisuutta, eurooppalaisen rajavalvontajärjestelmän kehittämistä sekä rajaturvallisuuden kehitystyötä erityisesti rajanylitysliikenteen sujuvuuden parantamisen ja valvonnan tehostamista palvelevien teknisten ratkaisujen kehittämisen kautta.

Viisumipolitiikka
Viisumipolitiikan osalta jäsenmaiden tulisi ensinnäkin pyrkiä yhä tiiviimpään yhteistyöhön paikallista konsuliyhteistyötä lisäämällä ja jatkamalla edelleen kohti yhteisiä viisumianomuspisteitä Schengen-maiden kansallisten pisteiden sijaan. Toiseksi tulisi harkita eurooppalaisen järjestelmän luomista lyhytaikaisten viisumien (Schengen-viisumi) myöntämisessä.

Nämä (erityisesti komission ajamat) keskeiset linjaukset yhteisen viisumipolitiikan tulevasta suunnasta kirjattiin Tukholman ohjelmaan kuitenkin vasta selvitettävinä asioina, sillä ainakin toistaiseksi enemmistö jäsenmaista katsoo viisumien myöntämisen olevan tulevaisuudessakin keskeisesti niiden kompetenssiin kuuluva asia.

Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat
Muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa lähtökohtana on liikkuvuuden edistäminen ja sen positiiviset vaikutukset. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa maahanmuuttovirtojen hallinnassa ja näiden maiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien kehittäminen katsotaan entistä tärkeämmäksi. Politiikalla halutaan edistää kolmansien maiden kehitystä ja toisaalta varmistaa työvoiman saatavuus jäsenmaissa.

Ehdotus maahanmuuttosäännöstön laatimisesta ei saanut jäsenvaltioiden tukea, mutta tarkoitus on konsolidoida laillisen maahanmuuton säädöskokonaisuutta. Kotouttamisen merkitys politiikan onnistumiselle tunnustetaan ja sitä koskevaa yhteistyötä lisätään.

Vakava haaste on laiton maahanmuutto Välimerellä. Laittoman maahanmuuton torjunnassa on keskeistä palautusten täytäntöönpano. Tässä takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa on tärkeä väline tapauskohtaisesti. Vapaaehtoinen paluu katsotaan luonnolliseksi ensisijaiseksi vaihtoehdoksi.

Lähivuosina työskennellään intensiivisesti, jotta neuvottelut yhteisen turvapaikkapolitiikan ytimen muodostaman viiden säädöksen muuttamiseksi saataisiin valmiiksi viimeistään vuonna 2012. Samalla käynnistyy turvapaikka-asioiden tukiviraston toiminta, joka edistää alan käytännön yhteistyötä.

EU:n rooli uudelleensijoittamisessa vahvistuu. Komissiota pyydetään myös selvittämään uudenlaisia lähestymistapoja suojelun antamiseen. Yhteisvastuun toteuttamiseksi pyritään kehittämään uusia keinoja, varsinkin erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden auttamiseksi.